Neljä päivää ennen Saksan antautumista toukokuussa 1945 pieni ja väsynyt puna-armeijan osasto saapuu Itämeren rannalle. Vastassa on orpokoti sekä vajaa komppania saksalaisia sotilaita, jotka yrittävät päästä pakoon meren yli antautumaan länsiliittoutuneille. Venäläiskapteenin joukko on pieni ja ammukset vähissä, sota on käytännössä ohi, eikä kumpikaan osapuoli enää ylipäänsä halua taistella, joten syntyy epävirallinen aselepo. Kaiken tämän keskellä vanhempansa menettänyt 13-vuotias Peter-poika kokee ristipaineita: orpokodin ainoana miehenä hän tuntee olevansa velvollinen jatkamaan taistelua venäläisiä vastaan, mutta Peteriin iskostetut opit saksalaisten ylemmyydestä saavat murentua. Saksalaisten ja venäläisten välille alkaa muodostua myös inhimillisiä siteitä: orpokodin johtajatar on kotoisin Pietarista kuten venäläiskapteenikin, ja yksi lastenhoitajista ihastuu pianoa soittavaan venäläissotilaaseen. Peter-pojalle kapteenista muodostuu hetken ajaksi isän korvike.